Dalecarlia-fiiliksiä 2011

Lauantai 10.7. Pelisääntöpalaveri

Meri, ja tuuli, ja aurinko, ja vapaus ja kaverit, tää on elämää!

Satu, Hanski, Mervi ja Vaula kahvilla.

Karkkiostoksia :)

Lauran pöytä keräsi pisteet kulinaarisella ruokavalikoimallaan.

Kaviaaria, katkarapuja, parmankinnku-vuohenjuustopaleroita, kylmäsavukalaa namm!

Nukkumaan kerrossängyissä jee!

Sisko hoitaa siskoa :)

Menossa syömään pytt i panna.

TiPS F14 hälsar sina vänner i Finland!

Och andra vänner får lov att hälsa sig bara!

Tikkurilan Palloseura tässä päivää!

Tikkurilan Palloseura sai avoautosaattueen :)

Sussie ja Laura edustavat.

Avajaiset Borlängen stadikalla.

Sitten terveellistä ja maistuvaa iltapalaa!

 MATKABLOGI    by   Vaula Norrena:

Lauantai 10.7.

Aivan aluksi pidettiin pelisääntöpalaveri, jossa sovittiin: mitä fiksummin ja napakammin tytöt käyttäytyvät, sitä enemmän he saavat myös vapautta.

Vanha hyvä sääntö "Kaveria ei jätetä ja ilman lupaa ei lähdetä" sai seurakseen lisäyksen " Poikia ei pussata ja joukkuetta ei missata",

Tytöt itse totesivat etteivät aio olla halpoja, jos meksikolaiset ym. poitsut pyrkivät liiaksi lähentelemään. "Joukkuetta ei missata" taas tarkoittaa,  että pysytään napakasti aikatauluissa ja eletään muutenkin joukkueen eteen.

 Sitten lähdettiin häiläämään ympäri laivaa hyttiporukoissa.

Mitä lie peliluolia, nuorten huoneita ja leikkipaikkoja tytöt löysivätkään, aikuiset saivat istua kannella kahvilla, kun turnaustottuneet tytöt hoitelivat itse oman hauskanpitonsa.

Käytiin karkkiosotoksilla, koska oli lupa vetää mässyä ruoan jälkeen.

Jiian äiti Mervi sai kannettavakseen kaksi isoa karkkitölkkiä, jotka hän onnistuneesti salakuljetti takaisin myymälään ja viattomana uudestaan kassan ohi purkit laukusta näkyvästi pullottaen.

Sitten syömään Viking Linen herkkubuffettiin!!!

Lauran pöytäseurue (Laura, Milla, Ruusu, Silja) sai huoltajilta 10 pistettä ja papukaijamerkin, koska keräsivät lautaselleen kaikki maailman mahdolliset kulinaristiset herkut kaviaarista katkarapuihin, kylmäsavukalasta äyriäisterriiniin, parmankinkku-vuohenjuustopalleroita unohtamatta.

"Söisin mä etanoitakin, jos niitä vaan täällä olis", totesi Laura.

Ruoan jälkeen saatiin vielä hengailla vapaasti, ja kamerahan ei ollut tallentamassa, missä kaikkialla tytöt kävivät, vaan lopulta tultiin hytteihin viettämään laatunukkumisaikaa.

Mm. Silja ja Milla nauttivat yläsängyistä täysin rinnoin.

Bussimatka Borlängeen sujui rattoisasti seurustellen.

Rankkasade matkalla ei meitä pelottanut, sillä perillä päivä paistoi taas.

Majoituskoulu Tjärnaskolan on jo parhaat päivänsä nähnyt, mm. suihkuja 100 metrin päässä olevassa kellarikopperossa emme uskaltaneet vielä kokeilla. ;)

Joukkue tuolta taustalta huutelee terveisiä uskollisimmalle ja suurimmalle FANILLEMME Miikka Mäelle:

"Moi Miikka! Kaikki täällä hyvin! Kiva että siellä kotona välitätte!" :D

Kokoonnuttiin kansainvälisiin turnauksen avajaisiin. Toisella puolellamme oli Tucuman Argentiinan poikia ja toisella puolella Israelilaisia.

Ellu ja Viivi hymyilevät taas :)

Saatiin hieno 50-luvun avoauto meitä saattamaan, erikoiskohtelu erikoisvieraille, tietty.

Sussie ja Laura olivat ilmoittautuneet vapaaehtoiseksi 'johonkin tehtävään', joka sitten kävi ilmi avoautossa istumiseksi, kun muuta saivat talsia kilometritolkulla perässä omin jaloin ;).

Avajaiset Borlängen stadionilla käytiin Waka wakan, hip hopin ja Ruotsin kansallislaulun saattelemana. Lehterit täynnä katsojia.

Sitten päästiin iltapala-PIZZALLE!  Kinkku-ananas oli suosittu valinta.

Oli tytöille niin mieluista, että rahapussista vastaava huoltaja Satu totesi:

"Niin kauan syödään, kuin rahat riittää".

BLOGI JATKUU, kun rullaat hiirtä alemmas :)

Taktiikkaa ekaan peliin.

"Tässä pelissä oli paljon positiivista." (pelitilannekuvat videolla)

Kaupunkia tsekkaamaan.

Kartan luku- ja rastitustehtävä.

Jätskitauko Tempo-kaupan edessä.

Rentoa katukorista koulun pihalla.

Lähdössä kisadisco CozMokseen.

Kapteeni Kikka raatoi ja näytti esimerkkiä.

Kovaa tulevat ruåttalaiset.

TiPS taisteli kunniakkaasti tänäänkin.

Sitten virkistäytymään viileään veteen :)

Isossa putkessa sai laskea läjässä :D :D

Kuunnellaan Hanskin hartautta.

Kerrankin sai nukkua piiitkääään :)

Peliin lähtöä.

Viivi venyttelee - mallia muillekin.

Terävät alkulämpät peliin.

Kuperkeikka ja juoksu.

Kovaa peliä Borlängessä.

Hyvä Suomi, hyvä TiPS!

Raatoja pelistä: Sussie ja Jippu

Kisadiscossa jytkyy ja hytkyy.

Gimo-TiPs torstai 14.7.

Kiihkeää peliä Gimo-TiPS

TiPS- fanklubben är här i varje match :)

Pimut vapaalla

Hanski kehuu tyttöjä päivän pelistä.

Kivahan se on kehuja kuunnella :)

Klonkku ja klenkku privaattiambulanssissa.

Nyt pitäisi vielä jaksaa.

Tukipilari, Hauskuuttaja, Hyvän hengen luoja jne.

Pakkaillaan.

Maanantai 11.7.

Eka peli TiPS- Slätta

Aamuherätys klo 6.20. Pelikamat päälle ja lähikoululle aamupalalle. Sitten pelikentälle.

Alkulämmöt vedettiin disco-jytkeen pauhatessa pitkin kenttäaluetta.

Pientä pälyilyä vastustajajoukkueen suuntaan, jotka keltaisssa paidoissaan pallottelivat ringissä.

Pientä alkujännitystä, mutta peli lähti ihan hyvin sitten menemään. Ellu pisteli vauhdikkaasti pitkin laitaa ja Kikka erittäin pirteänä kärjessä ahdistelivat moneen otteeseen Slättaa, joskin myös Slätta sai hyökkäystilanteita, jotka kuitenkin meidän ketterä ja valpas puolustuksemme, mm. Milla, Meri & co. hoiteli.

Sitten tuli maali! No meille. Ja minuutin sisään siitä toinen! Meille! Asialla luultavasti Ellu, Kikka ja Jensku, tilanteet menivät nopeasti.

Pidimme painetta nopeita ja melko fiksusti syötteleviä ruotsalaisia vastaan.Mutta sitten Martta sai pahan vatsakivun ja piti tulla pois. Sitten kovaa juokseva keltapaita pääsi karkuun vastahyökkäyksestä. Peli oli 2-1. Hanski arveli myöhemmin, että luottomaalivahdin loukkaantumisella oli henkistä merkitystä joukkueelle ja alettiin koko joukkue toimimaan vähän epävarmemmin. Niinpä ennen pitkää keltapaidat saivat toisenkin maalin. Peli oli 2-2.

Puoliaika.

Toisella puoliajalla tempo vain koveni ja saimme tuta ruotsalaista fyysistä peliä. Martina päätti mennä maaliin särkylääkkeiden voimalla, ja pelasikin hienoa peliä loppuun asti.

Jotenkin ruotsalaiset saivat kuitenkin vielä kerran pallon niin lähelle maalia, että sieltä löytyi sille aukko mennä sisään. 2-3 kiihkeän fyysisen pelin lopputulos.

Harmi!

Suihkun ja ruoan jälkeen lähdettiin karttakierrokselle Borlänge Towniin.

Ryhmät saivat kartanluku- ja paikkojen merkkaustehtävän, muuten kuljettiin isossa lössissä.

Tulikin yllättävä helle, ja vähäinen yöuni ja kova peli alkoi painaa jaloissa.

Pidettiin jätskitaukoa ja vessataukoa ja sensellaista, tulipahan nähtyä kaupunki.

Ja mikä tärkeintä, opittua suora reitti kisa-discoon iltojen varalle.

Kun sieltä päästiin kämpille, huomattiin että ryytyneitä olivatkin huoltajat, jotka kävivät päivälevolle, kun tytöt keksivät mitä erilaisempia palloleikkejä koulun pihalla. ;)

Illalla päästiin kisadiscoon, joka oli läheisellä nuorisotalolla ja jossa oli pyjamateema, jonne tytöt eivät kuitenkaan menneet pyjamissa vaan sortseissa. Kisareportteri ei ollut mukana, mutta kysyttäessä millaista discossa oli, tytöt vastasivat ”tosi BOORING, ei siel ollut ketään”, ja melkein onnistuivatkin höynäyttämään.

Kaiken tämän pelaamisen, ramppaamisen ja discossa heilumisen jälkeen uni MAISTUI.

Tiistai 12.7.

Aikaiset aamut ja valoisat yöt alkoivat painaa jaloissa, kun epämääräinen joukkio raahusti aamupalalle kilometrin päähän, jonne muonituksemme siirtyi sen jälkeen, kun emme enää pystyneet huijaamaan lähikouluruokalaa vääränvärisillä rannekkeilla.

Peli oli viimevuotista turnausvoittajaa Järlaa vastaan.

Tosi kovaa tulivat päälle ja isoja olivat.

Hanski oli varustautunut tähän vahvistamalla puolustusta, vaan olimme hieman aamu-unisia ja Järla pääsi yllättämään heti ekassa hyökkäyksessä maalilla. Pian tämän jälkeen tekivät toisen samanlaisen, ja sen jälkeen vasta TiPS todella heräsi taistelemaan.

Alettiin painaa apinan raivolla amatsoneja vastaan ja onnistuttiin luomaan painetta heidän päätyynsä. Aika pian tilanne kääntyi sellaiseksi, että Hanskikin syttyi.

Jumantsukka mitä raivoa löytyi meidänkin pelaajistamme!

Mm. kapteeni Kikka tappeli näyttävästi kolme kertaa isompiaan vastaan.

Pelireportterin hoitaessa huoltotehtäviä Jippu teki maalin!

Se oli sellainen Speedy Gonzalesin temppu, etteivät muutkaan katsojat nähneet sitä ;)

Hieno maali epäilemättä.

Siitähän joukkue vasta syttyikin ja alkoi juosta ruotsalaisia ravihevosia kiinni siihen malliin, että ne olivat ihmeissään: eikö tästä pääsekään niin helpolla. Ei pääse, sori.

Tavallinen maallikkopenkkiurheilija oli kyllä myös ihmeissään, kun ei tiennyt katsooko nyt futista vai lätkää. Niin oli lätkän näköistä ruotsalaisten peli: mielettömiä hyökkäyssyöksyjä pystyjuoksuineen ja samalla runttasivat lakoon kaiken kentällä liikkuvan, kädet irti vartalosta jopa.

Siitä huolimatta saimme luotua upeita maalipaikkoja ihan riittävästi toisellakin puoliajalla. Maalia vaan ei niistä tullut.

Tikkurilan Palloseura taisteli kunniakkaasti, vaan numerot olivat lopussa meille tappiolliset. (1-4)

Peliä ei jääty suremaan, kun Hanskikin oli sitä meiltä että pelasimme pirun hyvin ja opimme paljon tästä pelistä.

Lähdimme syömään ja sen jälkeen halukkaat pääsivät uimaan paikalliseen kylpylään.

Aqua Novassa oli hauskoja putkiliukumäkiä, porealtaita,  aaltokone jne jne. Hyvää viihdettä ja rentoutumista raikkaissa oloissa.

Sen jälkeen taas syömään ja sen jälkeen tilaisuus, joka on vakiintunut täällä nimellä ”Hanskin hartaus”: päivällisen jälkeen pidettävä ruokalepo, jonka aikana Hanski pitää pelipalautetta ja jorisee vanhoja juttuja futiksen historiasta tms. ;)

Tänään Hanskin hartaudessa oli myös kisadiscon teemaillan kunniaksi leikkimielinen ROCK- tietokilpailu, jonka kaikki kysymykset koskivat bändejä ja biisejä  ennen 1970-lukua :D.

Keskiviikko 13.7.

Olipa päivä! Ensin meitä haastateltiin radioon, sitten katsottiin pelejä kaikessa rauhassa, sitten pelattiin raivoisa peli, joka voitettiin 5-2, sillä seurauksella että kaksi pelaajaa telottiin kävelykyvyttömiksi.

Aamu alkoi mieluisasti, kun tyttöjen annettiin nukkua turnausrasituksia pois aina kymmeneen asti. Ainoastaan kapteeni Kikka ja vapaaehtoinen Jenny heräsivät aikaisin mennäkseen antamaan haastattelua ruotsinsuomalaisten  Sisu-radiolle.

Sisu kyseli Kikalta ja Jenskulta niitä tyypillisiä ’miten turnaus on mennyt’ pitkän tovin, ja lopuksi myös valmentajalta mm. miksi suomalaiset tulevat turnauksiin Ruotsiin. (Haastattelun voi kuunnella  Sisu-radion nettisivuilta ehkä jollain Dalecarlia Cup-otsikolla.)

Haastattelun jälkeen katsoimme Knäkontroll-tietoiskun siitä, millaiset pikku jumppaliikkeet auttavat ehkäisemään polvivammoja.

Sitten lounaalle, ja katsomaan muiden pelejä.

Noteerasimme mm. että kakkoslohkon joukkueista moni oli kevyempää osastoa kuin ykköslohkossa kohtaamamme.

Saimme tietää, että iltapäivävastustajamme oli hävinnyt Slättalle, mikä virkisti yleistä mielialaa huomattavasti.

Nyt tyttöjen valmistautuminen peliin alkoi huolellisemmin ihan itsestään.

Ei hömpätty turhia pihalla, venyteltiin luokassa, puettiin kamat  rauhassa ja mielellä oli aikaa valmistautua peliin.

Kun kentälle päästiin, Hanski veti erittäin terävät alkulämmöt kontaktiharjoitteineen.

Kentälle mentiin koko joukkueen vahvalla itsetunnolla.

Ja se näkyi pelissä.

Heti painettiin päälle vahvasti. Jippu antoi ruotsalaisille heidän omaa lääkettään: Pikajuoksua pallon kanssa karkuun, yksin läpi ja maali PAM!

 Ja pian toinen samanlainen PAM!

Hanski karjui keskittymistä peliin, peli on pitkä, joka hetki pitää olla hereillä  - ettei kävisi kuin maanantaina.

Pelattiin taas silmitöntä vauhtia päästä päähän, ruotsalaiset tykkäävät ravata :)

Ei niin kovinkaan kauaa tarvinnut pelata, kun Viivi pääsi murtautumaan yksin läpi, ja komea pitkä veto yläverkkoon PUUUMM!

Nyt alkoi ruotsalaisia nyppiä ja lisäsivät pökköä pesään. Isompaa kalustoa kentälle, enemmän tönimistä (kaksin käsin juuri kuten Ruotsi-Japani-pelissäkin).

Nyt en muista missä järjestyksessä seuraavat maalit tapahtuivat, mutta kun tilanne oli 4-1 meille, alkoi  pelaajiamme loukkaantua siihen tahtiin, että olipahan ’tsäkä’.

Ensin Sussien reisi potkittiin kirjaimellisesti sairaalakuntoon (siitä tuli keltainen kortti ruåttalaiselle), sitten heti perään Jipun nilkan päälle hypättiin nappiksilla.

Minuutin sisään jo kaksi TiPS-raatoa oli kannettu kentältä kanssapelaajien avustamana.

Siinä pötköttivät sikin sokin vaihtoaition vieressä ja kärsivät tuskista.

Tässä vaiheessa olisi ollut kohtuullista, että tuomari olisi vähän skarpannut, vaan tuo amatsonipa alkoi jaella kyseenalaisia vapareita ruotsalaisille. Joopa joo.

Ainakin Ellu pääsi vielä kiusaamaan vastustajan mokkea, ja pelin loppunumeroiksi tuli 5-2.

Heti pelin jälkeen alkoi härdelli, kun kävi ilmi, että Sussie tarvitsee sairaalahoitoa.

Ambulanssi paikalle ja tyttö tutkimuksiin. Onneksi ei pahempaa, olipahan harvinaisen kova potku reiteen, siitä kainalokepit, särkylääkettä ja sairaslomaa.

Jipun nilkka sidottiin itse ja pelikaverit kantoivat hänet reppuselässä syömään.

Olipa hyvä, että se hotellihuone sairastapauksia varten varattiin, nyt siellä katsovat telkkaria viileiden lakanoiden välissä kaksi kovasti taistellutta sankaripelaajaa.

Ja luojan kiitos Kaitilan Jarmo tuli paikalle tänään, koska nyt sitä autokuskia on jo tarvittu monta kertaa!

Muiden elämä jatkui Dalecarlian normimalliin: hienompaa kledjua niskaan ja baanalle.

Noh, tämä nyt on taas reportterin liioittelua, koska tosiasiassa pikkupupusemme käyvät viattomassa kisadiskossa parin sadan metrin päässä heilumassa hetken ja sitten kunnon urheilijoiden tapaan nukkumaan.

Hyvää yötä Borlängestä!

Torstai 14.7.

Päivä alkoi synttärilaululla ja ’kakulla’ Nellille, paljon onneaa vaan!

Sitten aamupalalle ja peliin.

Peli oli oman lohkon ykköstä Gimoa vastaan.

Tämä ei ollutkaan niin hirveän paha vastustaja -

koska omat pelaajamme kaikki pelasivat taitotasonsa ylärajoilla, niin ihan hyvin pärjättiin.

Kovin kalustomme oli laitettu puolustukseen ja keskikentälle, ja erittäin hyvin he tyssäsivätkin ruotsalaisten vahvaa keskikaistan hyökkäyspeliä.

Siinä oli mm. Ellu, Meri, Milla, Lotta, Laura, Jenny, Salli tekemässä tärkeitä katkoja ja rakentamassa peliä ylöspäin.

Laidoilla vipelsivät nyt mm. Nelli, Ruusu, Merike, Silja, Jonna ja tietysti Kikka ylempänä.

Viivi harppoi kärjessä amatsonin askelillaan ja meni monta monituista kertaa karkuun ruotsalaisilta, mutta lopulta maalia ei niistä tullut.

Ja tietysti Martina ladonlukkona pelasi varmasti ja luotettavasti kuten aina.

Peli oli erittäin kiihkeätempoista, taas raivokasta juoksua päästä päähän.

Potilaita tuli taas pelin mittaan, vaan onneksi heitä saatiin hoidettua takaisin kentällekin.

Loppunumerot 0-2 meille olivat varsin kohtuulliset, jopa kunniakkaat, ottaen huomioon että vastustaja on menossa loppuotteluun.

Pelin jälkeen suihku, lounas ja halukkaille ostoskierros Kupolen-ostoskeskuksessa.

Nyt nähtiin vahva todistus joukkuelajin hurmasta: yli puolet joukkueesta halusi mieluummin jäädä hengailemaan omien joukkuekavereiden kaa, kuin lähteä shoppailemaan. ;)

Ihan vain hengailivat luokassa ja pihalla, juttelivat, keinuivat ja sensellaista.

Kupolenin porukka taas viihtyi yhdessä ostoksilla monta tuntia ja teki kuulemma hyviä löytöjä.

Ruoaksi olimme ’tilanneet’ lettuja jäätelöllä Nellin synttäripäivän kunniaksi. :D

Pääruoaksi siis lettuja salaatilla ja jälkiruoaksi lettuja hillolla ja jätskillä. Sai santsata niin paljon kuin halusi. :)

Ruoan jälkeen Hanski tuli koululle pitämään Hanskin hartautta.

Volyymit nousivat huoneessa, kun Hanski innostui kehumaan likkoja, kuinka joka ikinen pelasi paremmin kuin koskaan, meni tilanteisiin täysillä ja antoi kaikkensa.

Hanski kehui nimi nimeltä eri pelaajia eri onnistumisista: mm. Meristä tuli turnauksen aikana jätkäpoika ruotsalainen pelaaja, joka ei epäröinyt käyttää fyysisyyttä vastustajan estämisessä.

Monet pelasivat itselleen vierailla pelipaikoilla, ja onnistuivat niissä erinomaisesti. Jokainen antoi tärkeän panoksen peliin, joka ”oli monelle pelaajalle todennäköisesti teidän tähänastisen uranne kovin peli”.

Illalla oli vuorossa Smurffi-teema kisadiscossa, joten turkoosia ja valkoista piti löytyä päälle.

Taas mentiin ja tanssittiin omassa joukkueporukassa, kivaa oli!

Perjantai 13.7.

Tänään sataa. Joukkue on menossa viimeiseen peliinsä, pelataan sijoista 7-8 kahden lohkon ja 11 joukkueen turnauksessa.

Eräät  TiPS-fanit ovat niin fanaattisia, että pitää päästä paikalle, vaikka sitten privaattiambulanssilla. ;)

Kisareportteri päivystää koululla potilaan kanssa, joten hieman lyhyemmät peliselostukset tulossa tänään.

Onnea peliin!

Peli ei kuulemma sujunut ihan siihen malliin kuin olisi voinut.

Ekalla puoliajalla vielä johdimme 1-0.

Tokalla puoliajalla ei oma peli sujunut, ei vaan sujunut. 

Ei saatu järkeviä syöttöjä omille, ei kontrolloituja hyökkäyksiä, ei omaa peliä rakennettua.

Potilaina poissa pelistä mm. Martina, Sussie, Jippu, tärkeitä pelaajia.

Janhnattiin ja jahnattiin sitä peliä, mutta vastustaja sai jotenkin tehtyä kaksi maalia ennen kuin peli loppui. Lopputulos 1-2.

Tultiin kämpille märkinä kuin uitetut koirat ja levitettiin haisevat pelikamat ja nappikset kuivumaan.

Käytiin suihkussa, alettiin jo pikkuhiljaa pakkailemaan.

Sitten päivälliselle: kanaleikettä ja lohkoperunoita.

Sitten mentiin pitämään turnauspäättäjäisiä Café Kupoleniin.

 Jokainen sai valita jätskiannoksen oman maun mukaan.

Sitten oli leikkimielinen äänestys, jossa jokainen sai kirjoittaa äänestyslippuun, kuka hänen mielestään tässä Dale-joukkueessa on a) Tukipilari  b) Hiljainen duunari c) Väläyttelijä d) Hyvän hengen luoja e) Hauskuuttaja  f) Beibi.

Tytöt hihittelivät ja kirjoittivat jokainen omansa. Sitten julistettiin tulokset:

Tukipilari:   Sussie 6 ääntä (Laura 3)

Hiljainen duunari:   Salli 9 ääntä (Ruusu 4).

Väläyttelijä:   Laura 8 ääntä (älynväläyksiä ja lasautuksia)

Hyvän hengen luoja:   Viivi  5 ääntä (Ellu 4, Kikka 3)

Hauskuuttaja:  Jiia 5 (Jonna 4, Ellu 3)

Beibi:   Meri 3, Jiia 3

Hanski piti loppupuheen ja jakoi turnaustsempparin.

Hän kehui tyttöjä, kuinka niin moni oli ylittänyt ns. oman tasonsa tässä turnauksessa. Kuinka monet olivat oppineet fyysisyyttä, ja pärjänneet kovissakin peleissä. Kuinka häntä silti jäi harmittamaan pari peliä, että yhteinen otteemme ei ihan loppuun asti pitänyt. Kuinka kuitenkin toivottavasti tästä jää paljon takkiin syksyn pelejä varten.

Turnaustsempparin sai Salli, joka läpi koko turnauksen osoitti nurkumatonta, vahvaa peliasennetta, tasaisen hyvää pelaamista, ja raatoi paikassa kuin paikassa joka pelissä joukkueen eteen. Hyvä Salli!

Lopuksi Satu huoltajien puolesta kiitti tyttöjä, kuinka kaikki on sujunut tyttöjen kanssa hyvin: pelisäännöt ovat pitäneet ja tytöt käyttäytyneet hirmu hyvin.

Tästä on kiva jatkaa toisissakin turnauksissa taas.

Näkemiin Borlänge, ja hei hei myös tälle blogille nyt!

t. Vaula Kisareportteri :D